Lento Santiago De Chileen lähti ajoissa noin puolilta öin. Tällä kertaa olimme hyvissä ajoin ja oikeaan aikaan lentokentällä odottelemassa koneeseen pääsyä. Lentokone oli melko iso ja paikat valikoitui niin että jari sai käytäväpaikan ja minä jouduin istumaan keskellä. Oikealla puolellani istui italialainen kaveri nimeltä Giovanni, nimen sain tietooni hänen passistaan jota hieman sivusilmällä vilkuilin. Kaveri ei puhunut juuri lainkaan englantia, joten keskustelut jäivät hyvin lyhyiksi.
Kuten aina lentokoneessa nukkuessa, unen laatu jää usein hieman heikoksi, niin myös tällä kertaa. Itse sain nukuttua arvioni mukaan ehkä 3 tuntia ja Jari tuskin sitäkään. Katselin useamman leffan koneen viihdekeskuksesta ja kuuntelin välistä musiikkia. 14 tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Santiago De Chileen. Olo oli hyvin väsynyt.
Noin tunnin jonottelun ja odottelun jälkeen löysimme itsemme seisoskelemasta Santiagon lentokentän edustalta. Paikalliset taksikuskit kävivät vuorotellen kysymässä meiltä tarvitsemmeko taksia ja voisivatko he kenties auttaa jossain. Kieltäydyimme avusta noin 30 kertaa ja siinä vaiheessa kävi mielessä sanoa jo vähän töykeämmin että osaamme kyllä pyytää palvelua mikäli sitä tarvitsisimme. Olimme jo aiemmin sopineet että matkustamme myös tässä kaupungissa julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Tämä siitä syystä että huomasimme parhaaksi tavaksi tutustua paikalliseen menoon sen että jalkautuu käyttämään samoja kulkuvälineitä kuin paikalliset. Harmiksemme huomasimme nopeasti ettei lentokentälle tullut lainkaan metroa, vaan matka oli taitettava bussilla kaupungin keskustaan. Etsimme lähimmän kahvilan jossa oli nettiyhteys ja selvitimme hotellimme osoitteen ja sijainnin. Tämän jälkeen käpyttelimme bussipysäkille ja hyppäsimme kyytiin. Meillä ei ollut muuta tietoa bussin määränpäästä kuin että keskustaan oltiin menossa. Bussikyyti maksoi 1500 paikallista chilen taaleria eli noin 2 euroa / naama. Vaihdoimme muutaman euron lentokentän rahanvaihtopisteessä kurssilla 720 taaleria / euro.
Bussista hyppäsimme pois mielestämme oikein hyvällä pysäkillä, joka myöhemmin paljastui olleen hieman turhan kaukana keskustasta. Pysäkin vieressä oli ostoskeskus jossa kävimme tutustumassa paikallisiin herkkuihin. Chileläisten ulkomuoto vaikutti olevan hieman pyöreähkö, mihin luulemme keksineen selitykseksi paikallisen ruokakulttuurin. Pikaruokapaikkoja oli ostoskeskuksessa varmaan 20 ja jokaisessa oli toinen toistaan parempia tarjouksia ranskalaispitsaolutlimppari- aterioista. Otimme yhdestä paikasta kannullisen (1.5l) olutta ja ison lautasellisen ranskalaisia hintaan 2.7 euroa ja kävimme pohtimaan mistä löytää metro, jolla pääsisi lähemmäs hotelliamme. Metro löytyikin ostoskeskuksen vierestä ja lähdimme lipun ostoon maan alle. Lippuautomaatteja metroasemalta ei löytynyt kuin 3, joista 1 oli epäkunnossa. Ihmisiä metroasemalla taas oli noin 10 000, eli aivan helvetisti. Taistelimme tiemme reput selässä aseman lipunmyyntiluukulle ja saimme ostettua kertaliput hintaan n. 1 euroa / kärsä. Hetken metrokarttaa tutkittuamme onnistuimme paikallistamaan oikean linjan ja pääsemään lippuinemme metroportista sisään. Ihmismäärä Santiagon metrossa oli ainakin omasta mielestäni ahdistava. Madridin metroon verrattuna varmaan 3 kertaa enemmän ihmisiä, tai sitten tilat olivat ahtaammat.
Hyppäsimme metron kyydistä pois jossain hotellimme lähimaastossa ja aloimme etsimään paikkaa josta kysyä missä hotellimme tarkalleen on. Hirmusella tuurilla onnistuimme kävelemään vahingossa suoraan hotellillemme. Kirjauduimme sisään ja teimme pikaisen hotellitsekkauksen. Positiivisia puolia oli tilava huone, baarikaappi, ilmastointi ja siisti vessa. Huonoja puolia taas oli hotellin uima-allas ja punttisali. Suunnittelin mielessäni että käyn hieman urheilemassa, mutta punttisali paljastui yhden huoneen nurkassa nököttäväksi kuntopyöräksi ja kuluneeksi ylätaljalaitteeksi. Jäipä se punttisali testaamatta. Uima-allas taas oli n. 4 metriä pitkä lätäkkö, jota tuskin oli käyttänyt kukaan muutamaan vuoteen altaan pohjalla lilluvan sakan perusteella päätellen, joten uimahetketkin saavat jäädä tällä reissulla väliin.
Lentomatkasta väsyneenä kävimme hieman kaupungilla kävelemässä ja ostamassa vettä yms. huoneeseen. Tämän jälkeen katselimme netflixistä muutaman elokuvan ja odottelimme että paikallinen ilta saapui ennen kuin kävimme nukkumaan. Aikaero Suomeen oli -5 h.
Seuraavana aamuna heräsin jo kuuden maissa, koitin hieman jumppailla huoneessa ja testasin suihkun. Jari heräsi noin kahdeksan pintaan ja kävimme nauttimassa hotellin aamiaisen. Aamiainen oli oikein hyvä ja täyttävä, vaikkei tarjontaa aivan hirveästi ollutkaan. Aamiaisen jälkeen kävimme netistä katsomassa Santiagon top3 nähtävyydet ja suuntasimme ensimmäiseksi johonkin kehuttuun ulkoilmaostoskeskukseen kaupungin keskustassa. Aamulla lämpötila oli oikeastaan hyvin mukava +20 ja kävely oli leppoisaa. Ostoskeskus paljastui oikein mukavaksi paikaksi jossa oli kuppilaa ja ravintolaa kuppilan ja ravintolan vieressä. Kävimme muutaman olusen nautiskelemassa ja syötiin hyvin. Tämän jälkeen päätimme lähteä etsimään seuraavaa nähtävyyskohdettamme ( en enää muista mikä se oli), mutta emme sitä enää löytäneet. Päätimme suunnata takaisin hotellille varaamaan seuraavaksi päiväksi matkan Andeille johonkin vuoristokylään. Paluumatka hotellille ei sitten ollutkaan enää kovin miellyttävä, lämpötila oli noussut päivän aikaan reilusti yli 30 ja pakarat hiestä märkänä jouduimme pysähtymään useammalle virvoitusjuomatauolle. Noin tunnin matkan jälkeen pääsimme takaisin hotellille ja varasimme respasta seuraavan päivän matkan. Matkalta haimme kaupasta hieman olutta, rommia ja jotain koktailjuomaa hotelliin iltaa varten. Suunnitelmissamme oli lähteä käymään paikallisessa Hard Rock Cafeessa hakemassa Jarille rokkikahvilan paita. Samaiset paidat oli haettu myös Intian Delhistä sekä Panamasta.
Kuuntelimme hieman musiikkia hotellihuoneessa ja juuri ennen rokkikahvilaan lähtöä päätimme käydä yläkerran uima-allasterassilla haukkaamassa raikasta ulkoilmaa. Terassilla oli myös pariskunta, jonka kanssa aloimme juttelemaan. He kertoivat olevansa usa:sta ja San Fransiskosta. Pari vaikutti mielenkiintoiselta ja niinpä jäimme heidän kanssaan istumaan iltaa. Keskustelimme usa:n politiikasta, Suomen ja Euroopan tilanteesta sekä monista muistakin aiheista. Aika vierähti rommia ja olutta nauttien yöhön asti eikä sitten päästy koskaan käymään rokkikahvilassa. Lopulta pariskunnan nainen sanoi että heidän oli nyt lähdettävä hakemaan jotain ruokaa koska hekin missasivat ilalllisen. Mies olisi mieluusti jäänyt vielä meidän kanssa juttelemaan, mutta lähti kuitenkin vastentahtoisesti vaimonsa matkaan (naiset:). Mekin menimme nukkumaan jotta olisi virtaa herätä ajoissa vuoristokyläreissulle. Sain pariskunnan yhteystiedot ja he tarjoutuivat oppaaksi jos joskus sattuisimme eksymään Usa:han, oikein mukavia ihmisiä.
Merkinnät RSS-syötteenä