Matka alkoi 30.11.2015 omalta osaltani Kouvostoliiton rautatieasemalta, josta Jari haki minut autolla ja käännettiin Ooppelin keula kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Jätettiin auto Jarin ja Johannan luo ja hypättiin junaan. Ei uskallettu kokeilla uutta ratayhteyttä lentoasemalle saakka, vaan otettiin taksi Tikkurilasta. Alkuperäinen suunnitelma oli olla lentokentällä jo muutama tunti ennen lennon lähtöä, mutta eri kommelluksien, tai pääasiassa Jarin myöhästymisen takia saavuttiin lentokentälle vasta klo 16.00 kun lennon ilmoitettu lähtöaika oli 17.00. Meillä ei kummallakaan ollut mukana ruumaan laitettavia matkatavaroita niin kirjautuminen ja turvatarkastuskin sujui nopeasti. Ehdittiin käymään baarissa nauttimassa myös oluset ennen lentoa. Ulkona tuuli tosi kovasti, ja itse hieman lentopelkoisena olisin toivonut ehtiväni nauttia useammankin rentouttavan.
Lentokoneeseen päästyämme jouduimme nököttämään melkein tunnin syystä, jota meille ei koskaan kerrottu. Lähtö oli hieman pomppuinen, mutta vältyin kalsaripyykiltä tällä kertaa. Muuten lento meni tosi mukavasti, ruokatarjoilua ei lennolla ollut, mutta otin gintonikin kyytipojaksi tapaslajitelman ja kyllä maistui 🙂
Lento laskeutui Madridiin n. klo 21 paikallista aikaa tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Hetken ihmeteltyämme ja puntaroituamme vaihtoehtoisia kulkuvälinevalintoja, päätimme kokeilla miten Madridin metro toimii. Ostettiin 3 päivän metroliput hintaan 18 euroa ja hypättiin junaan. Löysimme kartasta hotellimme sijainnin noin suurinpiirtein ja osasimme nousta metrosta abaut oikealla pysäkillä. Käpsyttelimme noin 20 minuuttia ja kysyimme kerran neuvoa läheisen hotellin respatytöltä joka ystävällisesti opasti meidät omalle hostellille. Hostelli ei ulkoisilta puitteiltaan ole kovin hieno, mutta huoneesta löytyy 2 erillistä sänkyä (luojalle kiitos, joskus ollaan jouduttu nukkumaan velimiehen kanssa myös parisängyssä), tosin oma sänkyni heiluu ja natisee sen verran että en usko sen kestävän kasassa 3 yötä :). Lisäksi huoneessa on suihku ja pieni televisi ja ikkuna, joka avautuu hotellin sisäpihalle. Näkymät eivät ole kovin kaksiset. Ei tarkoituksella otettu kovin hienoa hotellia Madridissa vaan satsasimme Santiagon hotellivalintaan enemmän, siellä pitäisi olla uima-allas ja punttisali hotellin yhteydessä, saa nähdä tuleeko käytettyä kumpaakaan :).
Ensimmäisenä aamuna heräsimme siinä kahdeksan yhdeksän maissa paikallista aikaa ja ensimmäiseksi mietimme mitä päivän aikana tekisimme. Päätimme käydä läheisellä Sol- autiolla ja sitten Prada(?) museossa. Sol- aukio ei ollut sen siivousliikkeen oma aukio vaan sellainen paikallinen tori, jossa ei kyllä ollut kummoisesti ohjelmaa. Ohitimme tuon aukion muutaman minuutin ihmettelyllä ja päätimme käydä läheisessä kahvilassa syömässä hieman aamiaista. Aamiaisen ja muutaman virvoittavan oluen jälkeen suuntasimme kohti museota. Rakennus oli oikein upea ja liput museoon maksoivat 14 euroa / henkilö. Museo oli täynnä erilaisia maalauksia aiemmilta vuosisadoilta ja olivat kyllä oikein hienoja. Käveltiin siellä pikkurillit pystyssä parikymmentä minuuttia ja sitten päätettiin että maalaukset oli nähty. Jos jokaisen maalauksen olisi huolella käynyt läpi ja lukenut historiikit niin museossa olisi varmasti mennyt useampi päivä.
Museon jälkeen menimme syömään läheiseen ravintolaan ja törmäsimme universumin huonoimpaan asiakaspalveluun. Nuori tyttö, jolla näytti olevan hirveä kiire ja hössötys päällä, näytti meille pöydän mihin istua ja n. 20 minuutin odottelun jälkeen tuli kysymään mitä haluaisimme juoda. Tähän kohtaan haluan tähdentää että 20 minuuttia on ikuisuus kuivakurkkuiselle Espanjan matkaajalle. Maltillisesti kuitenkin ilmoitimme että ottaisimme oluet ja tässä vaiheessa neito antoi meille myös ruokalistat. Toinen ruokalista oli espanjaksi ja toinen englanniksi. Hetkeä myöhemmin tarjoilija tuli kysymään mitä ottaisimme ja ilmoitin kohteliaasti että minulle maistuisi pekonihampurilainen. Tämä oli huono idea ja tarjoilija sanoi että siinä menee niin kovin kauan että et ottaisi jotain muuta. Tästä tuskastuneena ja ruokalistasta mitään ymmärtämättömänä osoitin sormella jotain kohtaa listasta, mutta sitä lajia heillä ei ollut ollenkaan. Osoitin sormella seuraavaa kohtaa ja tarjoilija otti tilauksen vastaan, Jari otti samaa lajia. Siinä olutta hörppiessämme mietittiin että mitähän tuli tilattua. Pian tarjoilija toi pöytään molemmille salaatit. Salaatti sisälsi mansikoita, punajuurta, sipulia ja tomaattia sekä jonkin öljyisen kastikkeen. Enpä ollut moista yhdistelmää ennen kokeillutkaan, mutta yllättävän hyvää se oli. Tämän jälkeen tarjoilija tuli korjaamaan tyhjät lautaset pois pöydästä, ja tässä kohtaa kaikki alkoi mennä totaalisen pieleen. Ensin tarjoilija kaatoi lautaselle vielä jääneen kastikkeen jämän Jarin pöydälle sotkien niin tupakkiaskin kuin ruokailuvälineetkin. Minun lautaselle tarjoilija pudotti ruokailuvälineet ja niiden hetken uitua kastikkeessa hän muina naisina poimi ne sopasta ja laittoi takaisin pöydälle seuraavaa käyttöä varten. Sitten ilman minkäänlaista pahoittelua tai elettä siivota aiheuttamaansa sotkua tarjoilija poistui paikalta. Tuijotettiin siinä sitten suu auki että mitä täälä tapahtuu. Päätettiin kuitenkin antaa tarjoilijalle vielä yksi mahollisuus. Tyttö tuli pian pääruokien kanssa pöytään ja jälleen muina tyttöinä, kuin mitään ei olisi tapahtunut laittoi Jarin annoksen kaatamansa kastikkeen päälle 🙂 Tässä vaiheessa noustiin molemmat ylös ja ilmoitettiin tytölle että hän voi pitää kanansa ja nyt on parempi tuoda lasku helvetin nopeasti, me lähdetään pois. Tässä vaiheessa tyttö ilmoitti että voisi kyllä siivota sotkun jonka oli aiheuttanut, mutta olimme jo täysin leppymättömiä. Ravintolan esimies tuli myös paikalle ja ilmoitin hänelle mitä oli tapahtunut ja että näin paskaa palvelua ei olla koskaan saatu missään. Ymmärrän kyllä että ollaan melko rumia Suomalaisia miehiä, mutta ei meitäkään saa aivan näin kehnosti kohdella. Tyttö toi vielä täyden laskun tilauksesta, mutta onneksi esimiehellä oli pelisilmää ja hän repi laskun, pahoitteli tilannetta ja ymmärsi närkästyksemme. Espanjan nuorisotyöttömyyden tason tietäen tuon tarjoilijatytön ura tuskin jatkuu enää lounasaikaa pidemmälle.
Jatkoimme siis nälkäisinä matkaa ja päätimme mennä hakemaan hostellilta Jarin kameran, jonka Johanna oli hänelle mukaan antanut. Kameraan pitäisi ostaa muistikortti jotta sillä voipi ottaa kuvia. Ennen hostellille menoa kuitenkin pysähdyimme nauttimaan auringon paisteesta ja kauniista ilmasta yhdelle oluselle.
Haettiin kamera ja lähdettiin sitten etsimään seuraavaa ruokapaikkaa, mutta pysähdyttiin välillä mukavan näköiseen kuppilaan oluelle. Siinä samalla se kameran muistikortti jotenkin unohtui ja päätimme lähteä ajelemaan metrolla johonkin hieman laidemmalle kaupungille. Hypättiin metroon ja noustiin kaupungin laitamilla kyydistä. Ihmeteltiin Madridin lähiöitä hetki ja löydettiin mukavan näköinen kuppila jossa nautimme muutaman olusen. Oluen kanssa muuten tarjoillaan usein pientä purtavaa, joiden voimilla olimme päivän jaksaneet. Oliiveja olin syönyt varmaan kilon päivän aikana :=)
Lähikuppilaan tutustumisen jälkeen päätimme alkaa lähteä takaisin hostellille koska kello näytti jo melkein yhdeksää illalla. Pysähdyimme matkalla syömään Libanonilaiseen ravintolaan, jossa tilasin tarjoilijatytöltä jotain vähän tulisempaa lihaa, annoin tytön itse päättää kokin kanssa mitä tarjoisivat. Jari otti turvallisemman hampurilaisvaihtoehdon. Oma ruokani oli aivan todella hyvää, jonkinnäköinen rulla minkä sisällä oli lihaa, sipulia ja kasviksia sekä hyvää ja tulista kastiketta, namnam. Tuohon paikkaan täytyy kyllä joskus tulla uudestaan. Juteltiin jonkun aikaa tarjoilijatytön kanssa ja juotiin muutamat oluset ennen kuin hypättiin taas metroon ja suuntasimme takaisin keskustaan.
Ennen hotellille menoa päätimme käydä vielä ottamassa muutamat oluset lähikuppilassa ja syömässä hieman oliiveja. Siinä istuessa ja jutellessa aika vierähti ja oltiin lopulta kahden maissa yöllä takaisin hostellilla. Mukava päivä, kertakaikkiaan.
Merkinnät RSS-syötteenä