Istanbul ja Vietnam

Aamulla herättiin kasin maissa ja todettiin ettei uuden hotellin sänky ollut parhaasta päästä. Itse nukuin kohtuu hyvin, mutta Anne valitteli selkäkipua, johtuu varmasti osittain eilisen kuoppaisesta skootterimatkasta. Aamiainen oli hieman parempi kuin edellisessä hotellissa. Saatiin valita neljästä vaihtoehdosta. Meikäläisen valintaan kuului pari paistettua munaa, teetä, leipää, hedelmiä ja yllätyksenä myös sokerimunkki. Anne otti muuten saman, mutta teen sijaan tuli kaakao.

Meidän kyyti päivän retkelle saapui n. 15 minuuttia myöhässä. 80-luvulta oleva Toyota hilux, jonka takaosastoon oli rakennettu 3 penkkiriviä matkustajia varten muuttivat auton lähes minibussiksi. Iloinen yllätys oli se että autoon oli rakennettu toimiva ilmastointi ja kyytiin ei tulisi ketään muita. Näin saatiin oppaamme jakamaton huomio osaksemme. Opas oli kotoisin Hanoissa ja teki työkeikkoja saarelle silloin tällöin. Olin ymmärtävinäni että hänen työkomennuksensa kesti aina 3 vko kerralla ja sitten pääsi käymään kotona. Opas puhui englantia, muttei kovin hyvin. Paikallisilla on outo tapa nielaista tai jättää sanomatta sanojen loppuosa kokonaan. Esim forrest walk on forre wa ja long beach on lo bea. Kun kysyy tarkoititko esim long beach niin vastaus on, ”nii juuri, lo bea”. No kaippa näiden puheesta saisi enemmän selvää jos olisi mahdollista viettää enemmän aikaa. Opas oli kuitenkin oikein mukava ja iloinen ja hoito hommansa kotiin.

Ensimmäinen kohteemme oli läheinen helmifarmi jossa viljeltiin helmiä. Paikalla joku australialainen heppu kertoi meille helmenkasvatuksen salat ja kertoi miten heidän helmensä eroavat kiinalaisista tusinahelmistä. En tiennytkään että simpukoihin istutetaan muovikuula jonka ympärille kasvaa, riippuen simpukasta, erivärisiä helmiä. Samaa simpukkaa voi käyttää useita kertoja ja yhden helmen valmistuminen kestää 1-5 vuotta, riippuen minkä kokoisia helmiä halutaan. Farmin yhteydessä oli myös kauppa josta sitten ostimme hieman tuliaisia. Kalliimmat yksittäiset helmet mitä näimme maksoivat n. 500 miljoonaa dongia eli n. 20 000 euroa, meidän matkavarat ei ihan sen ostamiseen riittäneet.

Seuraavaksi kävimme vesiputouksilla, joista oli vesi loppunut. Kuulemma sadekaudella sitten vettä riittää. Sitten vuorossa oli pippurifarmi jossa maistelimme erilaisia pippureita ja saimme nähdä mimmoisissa pensaissa niitä kasvaa. Muutama pippuri ostettiin myös kotiin vietäväksi. Tutustuimme kuuluisaan Phu Quocin kalakastikkeen valmistukseen ja saimme imaista pillillä maistiaiset. Opas kertoi ettei kalakastiketta kannata ostaa lentokoneeseen sillä se menee lennon aikana pahaksi. Harvinaisen rehellinen opas.

Puoliltapäivin saavuimme pohjoisessa lähellä Kambodsan rajaa sijaitsevalle rannalle jossa söimme ja loikoilimme riippukeinuissa pari tuntia. Anne kävi ostamassa muutamat t-paidat tuliaisiksi. Söin muutes krillattuja etanoita. Niitä tuli iso lautasellinen ja täytyy myöntää että puolessa välissä lautasta alkoi jo vähän tökkiä. Onneksi pöydän viereen saapui paikallinen Musti jolle etenat maistuivat hyvin 🙂 Anne popsi taas kanaa ja riisiä. Luulen että Suomeen päästyämme ei vähään aikaan kanaa, nuudelia tai riisiä syödä.

Viimeisenä kohteena oli tehdas jossa valmistettiin paikallisesta hedelmästä (jonka nimeä en muista) viiniä ja viinaa. Oli sen verran hyvää että ostettiin tuliaiseksi pullollinen. Tämän jälkeen ystävällinen opas vei meidät ostamaan yhden lisälaukun tuliaisille jotta saadaan ne kuskattua Suomeen. Päivä oli varsin mukava ja neljän jälkeen iltapäivästä saavuimme takaisin hotellille.

Retken ehkä epämielyttävin yllätys paljastui muutaman tunnin päästä hotellille saapumisestamme. Anne alkoi valittamaan mahakipua ja huonovointisuutta. N. tunti oireiden alkamisesta alkoi oksentaminen ja ripulointi ja se on käynnissä edelleen tätä kirjoitellessani. Meikäläisellä on vähän samoja oireita, mutta ei ole iskenyt vielä tauti päälle. Tulin tähän ravintolaan ottamaan raakaa vodkaa jos se tappaisi pahimmat bakteerit. Hieman jännittää miten käy huomisen lentomatkan kanssa. Kone lähtee aamulla ennen yhtätoista ja sitten on edessä n. 6 tunnin ostosmatka Saigoniin…. Jos on kova oksennustauti päällä niin ei varmaan auta muu kuin jäädä lentokentälle potemaan ja toivomaan että tauti hellittää ennen 12 tunnin lentoa Istanbuliin…. Menen kohta katsomaa vieläkö Anneli on hengissä ja koitan saada ravintolasta kupillisen suolaa mukaan jotta voidaan tehdä nenähuuhtelut. En tiedä auttaako se tähän vaivaan, mutta koitetaan kaikki keinot.