Herättiin aamulla vähän yli yhdeksän ja ehdittiin nipin napin aamiaiselle. Katsottiin yöllä netistä Saipan matsi Lukkoa vastaan, tai ainakin yritettiin. Anne nukahti toisen erän puolessa välissä ja mie kolmannen erän alussa. Sen verran heräsin että näin 0-4 voittomaalin. Ei vaan pysynyt silmät enää auki. Pääasia että Saipa voitti ja pääsi jatkoon. Aateltiin että katellaan mahdollisesti muitakin pelejä jos vaan nettiyhteydet toimii.
Aamiaisen jälkeen pakattiin kamat, luovutettiin huone pois ja suunnattiin kohti uutta hotellia. Kamat mahtuivat just ja just meijän rinkkaan ja reppuun. Itseasiassa likavaatepyykin verran jäi yli. En oikein ymmärrä mitä tavaraa meille on tullut lisää? Ehkä muutama votkulipullo jotka taitaa jäädä tuliaisiksi.
Otettiin taksi hotellin edestä vaikka matkaa uuteen majoitukseen ei oo kun reilun kilsan verran. Tässä kuumuudessa kävely painavat taakat selässä ei ole todellakaan mitään kovin mukavaa hommaa. Seuraavat jännitysmomentit koettiin kun uudessa majoituksessa pyysivät passejamme vastaanotossa. Kaiveltiin aikamme eikä niitä löytynyt mistään. Pyydettiin saada mennä huoneeseemme tarkastamaan kaikki tavarat. reilut 20 minuuttia ja rutosti kylmää hikeä otsalta myöhemmin passit löytyi rinkan sivutaskusta.
Kävin vuokraamassa skootterin vastaanotosta ja se maksoi saman 6 euroa / päivä mitä aiemminkin. Tällä kertaa mopedia ei kuitenkaan tartte palauttaa ennen seuraavaa aamua. Jätettiin pyykkimme hotellin tytsälle pesetettäväksi ja ajoimme lähikaupunkiin tankkaamaan tankin täyteen ja ostamaan Annelille aurinko/ajolasit. Prätkän mukana tulevissa kypärissä ei ole visiirejä, itseasiassa niissä ei ole kyllä mitään muuta kuin ohut muovikuori joka suojaa hienosti auringolta, eikä miltään muulta. Eniten meitä huolestuttaa lentävät öttiäiset joita varten täytyy olla lasit. Anne osti suun suojaksi hienon pääkalloliinan. Semmosia paikalliset pitää paljon. Syykin selvis kun oltiin jonkun verran ajettu hiekkatietä. Pölyä oli melko paljon ilmassa, varsinkin kun ohi ajoi raskaampi ajoneuvo. Meikäläisen pitää muistaa pitää suu kiinni ajaessa ettei tuu ylimääräisiä välipaloja.
Katsottiin kartasta matkasuunnitelmamme ja suuntasimme uljaan ratsun keulan kohti Sao beachia. Matkaa rantaan tuli yhteensä n. 30 km. Suurin osa menomatkan reitistä kulki saaren länsirannan kapeaa hiekkatietä jolla ei uskaltanut ajaa kovin kovaa tien kuoppaisuuden ja irtohiekan takia. Anne alkoi valittamaan kipeää peppuaan jo n. 5 metrin ajon jälkeen ja sama valitus jatkui perille asti 🙂 Voisin veikata että tällä Vietnamin reissulla tuli Annelin skootterin kyydissä olemisen kilometrin täyteen tämän elämän osalta 🙂 Pääsimme kuitenkin onnellisesti määränpäähämme ilman eksymisiä tai muitakaan kommelluksia. Vettäkin olimme osanneet varata mukaan ja rasvata itsemme / toisemme huolellisesti aurinkovoiteella, joka suojakertoimen perusteella on tarkoitettu vauvoille. Eipähän ainakaan enää paleta.
Sao beach ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Olihan siellä hieno ranta ja kirkas vesi. Paikalliset olivat jo valjastaneet homman bisnekseksi. Syötiin paikallisessa ravintolassa. Ruoka ei ollut kovin hyvää ja Annen kana varsinkin oli lipsahtanut turhan kuivaksi. Käytiin meressä pulikoimassa ja istuskeltiin rannalla hetki ennen kun lähdettiin ajelemaan takaisin hotellille. Paluumatkalla valitsimme toisen reitin jolla oli hieman paremmat tiet kuin tullessa. Annea pelotti paikoin kyydissä niin paljon että jouduimme köröttelemään lähes kävelyvauhtia. Reilu tunti myöhemmin pääsimme lepuuttamaan takapuoliamme hotellihuoneeseen.
Otettiin pienet tirsat ja sitten mentiin syömään hotellimme ravintolaan. Varasimme respasta huomiseksi matkan saaren pohjoisosan metsiin. En tiedä mitä retkeen tarkemmin kuuluu, mutta sinne pitää kuulemma päästä. Hinta 17 dollaria / naama ja lähtö aamulla klo 9. Huomisen ohjelma on siis kasassa. Ajeltiin skootterilla vielä läheiseen Duong Dongin kaupunkiin etsimään rahanvaihtopistettä. Se oli ehtinyt mennä kiinni, mutta käytiin nostamassa käteistä automaatista. Anneli osti vielä huoneeseen tuoreita hedelmiä ja mie muutaman olusen. Nyt pitäis varata Istanbulin hotellit ja koittaa saada huoneet mahdollisimman aikaisin aamusta ettei joudu odottelemaan kaupungilla huoneiden saamista. Lento Istanbuliin laskeutuu nimittäin jo klo 5.50 aamulla.
Merkinnät RSS-syötteenä
Nii hölmömpää se ois ollu ajaa suu auki alamäkeen 🙂 onnea hääpäivän johdosta!!!
Vai että ötökät o parhaimpia ystäviänne ;).Tulee miälee omat ihanat ötökkä kokemukset täällä kinnarilan ihanilla pyöräteissulla.Ajoin kinnarilas pyörällä ylämäkee ja hengittelin suu auki rennosti kunnes… iso karvainen kärpiäinen päätti löytää tiensä suaraa miu keuhkoihin :).No ei se yks mitää meinannu, mut niitä ötököitä tulikii sitte pakkosyätyy muutama. Siitä lähtien Antti demonstroi aina näin keväisin suu ammollaan miltä mie näytin ;;)).Polvituki ei saapunut. Vielä tänää mut ehkä huamenna ;).Kohta yritän känytä postilaatikolle asti Antin avustuksella ;).Menee se yheksä vuatis hääpäivä näinkin 😉