Istanbul ja Vietnam

Tänään päivä lähti melko nihkeästi käyntiin, herättiin naapurissa puuhailevien pyykkäritätien meluisaan höpöttelyyn. Yritettiin siinä vielä vähän aikaa pötkötellä ja lopullisesti saatiin itsemme ylös pikkasen ennen yhdeksää. Päätettiin loppu loman suunnitelmatkin varaamalla lennot 15. päivä Phu Quocista Saigoniin. Tultiin siihen lopputulokseen ettei lähdetä enää Vietnamin maaseudulle sekoilemaan bussien kanssa. Eiköhän tässä ole ollut jännitystä jo riittämiin. Otetaan vielä muutama lisäyö hotelleista ja lennetään turvallisesti suoraan Saigonin lentokentälle mistä lähtee lento kohti Istanbulia 15. päivän iltana. Hauska homma kävi kun tilasin lentoja. Kirjoittelin ajatuksissani meidän nimet ja yhteistiedot varaukseen ja ihmettelin että miksi tietokone herjaa ääkkösien käytöstä, eihän kummankaan nimessä ole äätä tai öötä. Tykkään joskus käyttää Annesta nimitystä Anneli Helmiäinen ja meinasin tilata liputkin sillä nimellä heh. Onneksi nimessä oli se ääkkönen, muuten olisi voinut mennä lippu väärälle henkilölle 🙂

Kun tuli aika mennä vuokraamaan skootteria, Anne ajatteli vielä pikaisesti tarkistaa tilinsä saldon. Pankkitunnukset oli samassa muovikansiossa lentolippujen ja passikopioiden kanssa. Kauhuksemme huomattiin, ettei kansiota löydy mistään! Tuli siitäkin sitten pieni paniikin poikanen. Nähtävästi ollaan hävitetty se joko edellisen illan baarikierroksella, tai sitten jemmasin sen niin hyvin etten itsekään enää löydä sitä. Tarina ei sitä kerro, sillä niitä ei ole vieläkään löytynyt.

Onneksi kaikki lentoliput ja muut tiedot saadaan vielä tietokoneelta, jos nyt sitten ei onnistuta jotenkin tätäkin hävittämään. Ainoo mikä nyt sitten harmittaa on se, että siinä meni myös paluumatkan junaliput, eli n. 80 euroa. Voi meitä!

Skootterinvuokraus päiväksi maksoi 150 000d eli n. 6€. ja mukavaahan se oli pärisytellä pitkin asfaltti- ja hiekkateitä. Käytiin toisella puolella saarta katsomassa mistä mahdollinen lautta ”huihaihin” lähtee.

Nähtiin siis sitä todellista köyhien ihmisten elämää. Talot oli hökkeleitä ja olot alkeelliset. Tieviittoja ei juurikaan ole, tiet on kuoppaisia ja paikoin kapeita, lisäksi kaikkialla rakennetaan uusia lomakyliä ja teitä. Kaikesta siis näkee että tämä saari on loputon työmaa. Törmättiin matkalla paikalliseen puhelinmyyntifirmaan etsiessämme piuhaa kameraan ja valikoimista löytyi, yllätys yllätys Nokianpuhelimia! Ostettiin tietenkin myös ne pakolliset kolmiohatut, jotka päässä voidaan sitten pööpöillä ympäri kyliä :), mutta piuhaa ei löytynyt, joten kuvien siirto koneelle ei vieläkään onnistu.

Tuuli tuiversi kuivattaen silmät päähäni, sillä lainasin omat aurinkolasit Jarkolle, jotta ajo ilman silmään töksähtävää koppakuoriaista olisi mahdollinen. Itselleni olin sentään ostanut naamasuojan, jota paikalliset käyttävät pölysuojana. Siinä oli hieno pääkallokuviointi, ja ajattelin että se sopisi hienosti pääkalloaurinkolasieni kanssa. Jarkkokin testasi sitä, ja näyttikin Harley los lobos- jengin oikeutetulta jäseneltä, allaan 125- kuutioinen hurja menopeli :).

Minulla oli aamulla tehtävä, olin päättänyt lähteä metsästämään aitoa helmeä, joita sai läheiseltä helmien myyntipisteeltä. Halusin vain yhden helmen. Olin kuullut siltä baarinpitäjältä, jonka puljuun olimme aiemmin eksyneet, että ne olisivat korkealaatuisia ja hienoja. Hintaa yhdelle helmelle voisi kertyä  n. 2 000 000d eli n.70€ . Ja olihan ne hienoja. Niillä mitä meille ensin näytettiin, oli hintaa n.700-dollaria. Ajattelin itse pidättäytyä hieman vaatimattomammissa kappaleissa. Meidät vietiinkin sitten pikkasen halvempien helmien luokse. Sieltä ostin pikkuhelmen ilman sitä hopeista kaulanauhaa. Hintaa oli 550 000d, eli se maksoi n. 25€. Sain siihen mukaan viralliset todistukset helmen aitoudesta. ( Se onkin varmaan tosi aito ;)).

Hikikarpalot tippuivat naamoillemme, minulla innosta ja Jarkolla varmaan siitä tuskasta, että olin pakottanut sen helmikaupoille. Päätimme mennä rantsuun uiskentelemaan, ja sitten syömään. Ajatuksissa oli joku hieman parempi ruokapaikka ja löydettiinkin sellainen ihan läheltä. Jarkko tilasi krillattua thaikanaa ja mie otin kokonaisen kalan. Jarkon soijakastikkeeseen oli pyrähtänyt paikallinen kärpiäinen ja miun korvaan meinas lentää taas vaihteeksi joku ihme koppis. Ruokailuympäristö oli siis verrattaen melkoisen romantillinen. Sammakot kurnuttivat ja heinäsirkat sirkuttivat kilpaa. Päivä oli siis aamun lipun hävitysoperaatiota lukuunottamatta täydellinen.

Päätimme vielä käydä kattomassa siitä baarista, missä oltiin oltu aiemmin, josko lentolippumme olisivat vahingossa jääneet sinne. Matkalla pari rottaa pinkoi iloisesti kadulla. Saavuttuamme baariin tytteli, jonka olimme tavanneet jo aiemmin, tervehti iloisesti terassilta ja haki meidän hukkuneet paperit tiskin alta. Oltiin huojentuneita papereiden löytymisestä ja kiiteltiin tarjoilijatarta. Tilattiin muutamat juomat ja alettiin pelata biljardia ja heittää tikkaa. Huomattiin siinä pilistä pelaillessa että baari taisi olla teemaltaan jotain muuta kuin perus kepukuppila, ainakin niin voisi strippitangosta ja myyjättären asusta päätellä 🙂

Juomat juotuamme ja minun hävittyä Annelle piljardissa päätimme lähteä hotellille. Nainen toi meille laskun ja siinä vaiheessa huomasimme ettei meillä ole tarpeeksi rahaa. Aika noloa. Jätin sitten Annen pantiksi ja läksin hakemaan hotellihuoneesta lisää rahaa. Sain Annelin lunastettua ja pääsimme onnellisesti huoneeseemme 🙂