Istanbul ja Vietnam

Herättiin aamulla jo seitsemän aikaan hieman väsyneinä edellisen illan riennoista. Otettiin aamiaiskupongit matkaan ja suunnattiin aamiaiselle. Tarjolla oli 1 valinnainen juoma ja ruoka-annos valmiista listasta. Itse otin appelsiinimehun ja nuudelikeiton meren elävillä ja Anne otti saman. Ensimmäisen kerran tällä reissulla joutui kyllä pettymään aamiaiseen. Tuntuu että aamiainen sisältyy hintaan -lause oli laitettu hotellin mainokseen kusetusmielessä. No moinen toiminta alkaa olla täällä jo tuttua 🙂

Niukan aamiaisen jälkeen pakkasimme rantakamat reppuun ja suuntasimme rannalle. Löydettiin vapaat rantatuolit helposti sillä ihmisiä ei ole kovin paljoa liikenteessä tähän aikaan vuodesta. Minä aloin lukemaan kirjaa ja Anne tilasi rannan tytöiltä jalkakarvojen poiston jollain kummallisella Vietnamilaisella lankatekniikalla. Tyttelit uurasti vajaan tunnin Annen jalkakarvaviidakon kanssa ja tuloksena oli hehkeän sileät, tosin varsin häikäisen valkoiset koivet 🙂 Ei siinä vaiheessa vielä arvattu että valkoinen väri vaihtuu pian helakan punaiseksi. Aurinko ei missään vaiheessa paistanut suoraan, vaan paksun pilvikerroksen takaa. Ajattelimm että ei tässä varmaan paljoa rusketu enkä nähnyt tarpeelliseksi laittaa aurinkorasvaakaan. Mentiin n. tunnin auringossa pötköttelyn jälkeen läheisen ravintolan katoksen alle syömään ja ruoan jälkeen huomasimme että nahkaa vähän aristi. Hotellille päästyämme totesimme että olemme molemmat melkolailla keitetyn ravun värisiä. Annella on upeat rusketusraidat pikinien kohdalla ja meikäläisellä on punainen maha, naama, rinta ja sääret sekä vitivalkoinen selkäpuoli. Uskomattoman seksikäs fiilis 🙂

Rantakeikan jälkeen otimme 3 tunnin päikkärit. Edellinen ilta varmasti painoi vielä. Sitten lähdimme Dong Duongin kaupunkiin taksilla katsomaa yötoria. Syötiin ensin Dongin ruokaravintolassa, ja sitten vielä uudestaan yömarkettien puolella. Täälä ruoka-annokset ovat melko pieniä eli täytyy muistaa tilata vähintään kaksi annosta, jos on kova nälkä niin kolme. Varsin ymmärrettävää kun ihmisten keskipituus on jotain 85 cm. Ruumiin ravittuamme suuntasimme takaisin hotellille vaihtamaan vielä pitkät housut jalkaan ja käväistiin rantabaarissa olusella. Suunniteltiin samalla mitä tehtäisiin muutamalla suunnittelemattomalla päivällä. Vaihtoehtoina on mennä lautalla HuiHain (tms.) kaupunkiin ja siitä sitten junalla kohti Saigonia. Perille pääsyyn olisi 2 päivää aikaa. Toinen vaihtoehto on ottaa täältä Phu Quokista pari päivää lisää hotellihuonetta ja lentää Saigoniin 15. päivä. Päätetään varmaan huomenna tai ylihuomenna asia. Huomenna päätimme vuokrata skootterit pariksi päiväksi ja lähteä kiertelemään saarta. Ovat kuulemma 125 kuutioisia ja kulkevat reilusti yli satasta, eli ei mitään mopoja 🙂 Anne ei uskalla itse ajella niin joudun toimimaan kuskina, saas nähdä mitä siitä tulee 🙂 Nyt ei muuta kun valmistautumaan huomisen koitoksiin.