Istanbul ja Vietnam

Herätys klo:4 aamulla, koputtelua ja hälinää käytävällä, valot pois ja valot päälle, tätä kaikkea ja vähän muutakin sisältyi tähän levottomaan yöhön… Jotta yö ei olisi ollut rauhaisa ja levollinen, päätti Jarkko (tahattomasti) aiheuttaa pieniä sydämen tykytyksiä laittaessaan tuulessa auki  rämähtäneen ikkunan kiinni, ja tippumalla sängyltä lattialle. Onneksi vaurioita ei juurikaan tullut ja selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä.

Lopullisesti ylösnousemus koitti klo:7 ja päätettiin toteuttaa suunniteltu Bosporin risteily. Saatiin hyviä vinkkejä respan kielitaitoiselta sedältä. Hän merkkasi meille bussipysäkin, bussinnumeron ja paluumatkaa varten otettavan minibussin (dolmus) lähtöaseman. Setä painotti että otatte sitten sen bussi nr: 81, ettekä sitä 72… Pysäkillä aikamme odoteltua ja ihmisiltä kyseltyämme ymmärsimme ettei bussi no. 81 kulje tänään, joten hyppäsimme no 72:een.

Bussi viiletti hurjaa kyytiä eteenpäin ja me ihmettelimme paikallisten nopeita jalkoja ja hyvää tasapainokykyä, näiden notkeiden gebardien loikkiessa bussin kyytiin. Molempia siis tarvittiin, etenkin kun bussikuskit painoivat raskasta kaasujalkaansa viimeisten kyytiläisten ollessa vielä puoliksi ovien ulkopuolella. Etenkin paikalliset mummelit tuntuivat olevan vikkeliä :).

Meillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista tietoa siitä mihin olisi pitänyt bussilla jäädä,  mutta onneksi bussissa oli ystävällinen rouvashenkilö joka yritti opastaa meitä sujuvasti turkin kielellä. (Sanaakaan ei ymmärretty). Lisää seuraa saatiin kun rouvashenkilö kyseli reittiohjeita paikalliselta pikkupojalta, joka hänkään ei puhunut sanaakaan englantia. lopulta päädyttiin seuraamaan tuota keskenkasvuista termiittiä, joka osasi ohjata meidät pikkukujien ja sokkeloisten katujen lomitse kohti satamaa ja lauttoja. Päästiin onnellisesti perille ja maksettiin pojalle pieni summa rahaa vaivanpalkaksi ja tenava kirmasikin tyytyväisenä tiehensä

Lauttaa varten hommasimme liput (12-liiraa), ja kömmimme paattiin. Ilma oli sateinen, tuulinen ja kylmä, mutta onneksi lautan sisällä oli miellyttävän lämmintä. Meille ojennettiin pöytiin välittömästi lasit juuri puristettua appelsiinimehua ja 10min. odottelun jälkeen lautta nytkähti liikenteeseen.

Maisemat oli huikeat, mutta siitä huolimatta tuntuu näin jälkikäteen siltä että tuo risteily oli ylimainostettu ja siis pienoinen pettymys. Jarkko tosin hihkaisi innostuneena nähtyään hain evän vilahtavan aallokossa. Hauskan jutun siitä teki se, että  se kuului ohi uivalle delfiinille. Niitä oli meressä melkoinen parvi ja onnistuin siis ensimmäistä kertaa eläissäni näkemään niin suuren määrän luonnossa loiskivia delfiinejä. Harmi vaan että meidän kameran akku oli hetkeä aiemmin vetänyt sen viimeisen henkäyksen ja kaikki kuvat jäi siis ottamatta tältä veneilyreissulta.

Satamaan tulon jälkeen hoipuimme kävellen kohti Taksimia, jossa on paljon vanhankaupungin romantillisuutta, mukavia ravintoloita ja kauppoja. Matkalla käväistiin pienessä kahvilassa,  jossa oli herkullisia leivoksia. Päätettiin juoda jotain lämmintä,  ja tilasimmekin teen ja kaakaon. Ajattelin vielä lisäksi maistaa paikallista sitruunajuustokakkua. Tällä välin kissa oli vielä päättänyt parkkeerata ahterinsa meidän reppuun, siinä se makoili onnellisena repun päällä, ei sillä ollut aikomustakaan kipittää siitä tiehensä. Kun teimme lähtöä ja nostimme repun selkään, antoi kissa nähtävästi oman mielipiteensa tilanteesta ja pissi kukkaruukkuun. Oli muuten mukava haju 🙂

Taksim- aukiolla etsimme lähimmän kepap- ravintolan ja menimme sinne syömään. Ruoka oli mielestäni oikein hyvää. Maksettuamme päätimme lähteä etsimään Dolmus – asemaa. Dolmus- bussit ovat minibusseja jotka lähtevät liikkeelle sitten kun ne ovat täynnä. Hinta oli 5 liiraa / naama, joten kyyti on varsin edullista. Meidän Yeselköyhin lähtevä bussimme täyttyi muutamassa minuutissa ja päästiin matkaan. Tutustuimme samalla istanbulin ruuhkiin jotka olivat mielestäni ainakin 2 kertaa pahemmat kuin Helsingin kovimmat ruuhkat. Täytyy muistaa että olimme liikkeellä sunnuntaina klo 14. En haluaisi olla siinä liikennevirrassa esim maanantaina klo 16. Matka kesti n. 45 minuuttia ja aloimme olemaan Yeselköyvin alueella. Bussi pysähtyi siinä kohtaa missä kukin kyytiläinen halusi jäädä pois. Me seurattiin yhtä kanssamatkustajaa juuri oikealla kohdalla, kiitos Annen haukansilmien, ja löydettiin vaivattomasti hotellillemme.

Seuraavana ohjelmanumerona oli Saipan pelin katsominen netistä. Urho tv plus- palvelu mahdollistaa matsien katsomisen myös ulkomailla. Hotellimme netti alkoi takkuamaan juuri kun peli alkoi ja jouduttiin siirtymään läheiseen baariin missä netti toimi paremmin (voi harmi:)). Lasillinen viiniä maksoi muuten n. 12 euroa ja olut 6 e / tuoppi. melko kallista. Pelissä kävi sitten köpelösti ja Saipalaiset pääsivät kesälomalle. Paikalliset hieman ihmettelivät kun huusin ja möykkäsin peliä katsellessa 🙂

Huomenna olisi sitten tarkoitu etsiä käsiimme lähin Hamam ja mennä kylpemään turkkilaiseen tyyliin. Vesipiippua aattelin myös kokeilla.