Istanbul ja Vietnam

Annen oksentelu jatkui pitkälle perjantain aamuyölle asti, eikä kumpikaan saanut juuri nukuttua. Katselin telkkarista kauhuleffoja ajan kuluksi. Anne istui pääasiassa pöntöllä ja oksensi samalla lattian viemäriin. Näky muistutti hyvin paljon Manaaja -elokuvasta kohtausta jossa pikkutyttö oksentaa papin päälle oikein kunnon suihkun (en onneksi jäänyt itse alle:). Laskettiin että yön aikana meni melkein 5 litraa vettä, ja varmasti lähes saman verran tuli ulos. Varasin varmuuden vuoksi hotellin perjantaille Saigoniin että päästään sinne huilaamaan ja odottamaan rauhassa jatkolennon lähtöä Istanbuliin. Otin 10euroa/yö maksavan huoneen aivan lentokentän vierestä. Samalla varasin Istanbulista hieman kalliimman hotellin viimeisille kolmelle yölle melko läheltä lentokenttää.

Onneksi Annen vointi parani aamulla ja oksentaminen loppui. Vointi oli kuitenkin edelleen huono ja otsan kuumuudesta päätellen kuumettakin oli vielä päällä. Ruoka ei vielä maistunut, joten kävin yksin syömässä aamiaisen. Tällä kertaa pyysin paistamaan kananmunat molemmilta puolilta :). Maksoin huoneen ja pyysin respan tytärtä tilaamaan meille taksin. Mentiin kimppakyydissä jonku saksalaispariskunnan kanssa kentälle. Check innissä virkailijatyttö kysyi Annelta että onko hän mahdollisesti raskaana. Anne näytti kyllä erittäin huonovointiselta, mutta että raskaana… 🙂 Päästiin onnellisesti koneeseen ja saatiin paikat aivan vessan vierestä varmuuden vuoksi. Onneksi vessaa ei lennolla tarvittu.

Saigonissa otettiin taksi ja ajettiin muutaman kilometrin päähän ”huilaus”hotelliin. Hieman jännitettiin että millainen murju 10 euron hotelli mahtaa olla, mutta yllätyttiin positiivisesti. Respan tyttö puhui kohtuu hyvin englantia ja oli oikein ystävällinen. Huoneessa oli hyvä ja leveä sänky, toimiva telkkari, suihku lämpimällä vedellä ja jopa saippuat sekä minibaari mistä sai kylmää vettä, oikein hyvää vastinetta rahalle. Nukuttiin ja huilittiin kuutisen tuntia. Kävin vähän kävelyllä kaupungilla, mutta sattui sateinen päivä ja vaikka respasta sai sateenvarjon, en kovin pitkää viihtynyt ulkona. Otettiin vielä kuuma suihku ennen lentokentälle siirtymistä ja oltiin melkolailla valmiita seuraavaan 13 tunnin koitokseen lentokoneessa.

Tällä kertaa check innin tyttö kysyi Annelta että tarvitseeko hän kenties pyörätuolia, heh. Lento lähti n. tunnin myöhässä ja saatiin nytkin paikat lähempää vessaa, itseasiassa koneen perimmäiset paikat. Se oli hyvä sillä sillä kohtaa oli hieman enemmän jalka- ja sivutilaa. Bangkokiin asti saatiin olla kahdestaan rivissä. Nauratti lennon lähtiessä kun Vietnamilaiset kanssamatkustajat eivät meinanneet kestää jakkaroillaan vaan jatkuvasti joku oli kirmaamassa vessaan tai vaihtamassa paikkaa kaverin kanssa tai muuten vain juoksemassa ympäri käytäviä. Tuli mieleen sopulilauma jota lentoemännät yritti epätoivosesti kaitsea paikoilleen. Eikä olla mitenkään rasisteja, mutta sellainen vaikutelma tuli.

Bangkokissa oli pysähdys ja lentokoneen siivous jonka jälkeen uudet matkustajat tuli koneeseen. Meidänkin viereen istui vanhempi herrasmies joka käyttäytyi koko lennon oikein siivosti. Itse nukuin lennosta melkei 8 tuntia ja matka menikin oikein mukavasti. Anne ei saanut unta kuin pari tuntia. Joku miesporukka tuli koneen takaosastoon juopottelemaan ja Anne joutui aika napakasti sanomaan heille että ”turpakiinni saatana yritän nukkua”, englanniksi tietenkin. Lento oli kuulemma kaikista matkamme lennoista kuoppaisin, onneksi en sitä itse huomannut kun nukuin niin sikeästi.

Istanbulin lentoasemalla jouduttiin metsästämään laukkujamme jonkun aikaa. Toinen laukku tuli linjalle 1 ja toinen jostain syystä linjalle 7. Ei oikein ymmärretty miksi, mutta onneksi avulias lentokenttävirkailija auttoi meitä laukkujahdissa. Kaiveltiin tietokoneelta hotellimme tiedot ja osoitteet ylös ja aikamme bussikuljetusta etsittyämme tyydyimme ottamaan taksin. Selvästi aiemmat taksihuijarit ovat vähentäneet uskoamme taksikuskeihin ja halua käyttää taksia. Tämäkään taksikuski ei puhunut englantia juuri sanaakaan, mutta jotenkin meidän ”hotellimme” lopulta löytyi. Hintakaan ei tällä kertaa ollut mielestämme väärä, n. 6 euroa 5km matkasta. Hotelli sitävastoin oli pienoinen järkytys. Varasin tarkoituksella vähän kalliimman 4 tähden hotellin, mutta ulkopuolelta hotelli näytti enemmänkin joltain ränsistyneeltä vanhalta kartanolta. Pyysimme taksikuskia odottamaan sen aikaa että varmistimme ko. puljun varmasti olevan meidän varaamamme ”hotelli”. Respan mies ei puhunut juuri sanaakaan englantia ja hän pyysi jotain asiakasta tulkkaamaan sanomisensa. Huone oli melko pieni ja muistutti enemmänkin mökin huonetta kuin hotellia. Huoneessa ei ollut veden- tai kahvinkeitintä, minibaaria tai mitään muutakaan perinteiseen hotellihuoneeseen kuuluvaa. Vessanpöntön kansikin on irti. Pyyhkeet sentään oli ja kylpyhuone suihkulla. Positiivista oli että saimme huoneen heti käyttöömme vaikka sisäänkirjaus oli ohjeen mukaan mahdollista vasta klo 11 alkaen. Mies tarjosi meille myös aamiaisen.

Nukuimme n. 4 tunnin unet  ja levon jälkeen hotellikin vaikutti mukavammalta. Katsoimme netistä alueen kartan ja päätimme lähteä käpyttelemään kaupungille. Respaan oli vaihtunut mies joka puhui hyvää englantia ja kertoi meille mitä lähistöllä oli. Kyselimme myös bosporinsalmen risteilystä sekä turkkilaisesta kylpylästä ja mies neuvoi meille mistä laivat lähtee ja millä konstilla pääsemme satamaan.  Huomisen ohjelmana on sitten lähtö n. klo 8.30 bussilla satamaan josta risteilyn on määrä startata 10.30.

Tämä kaupunginosa toi mieleen ihan Suomalaisen kaupungin. Kävimme syömässä pitsat paikallisessa pappa Jussin pitseriassa ja ajoimme taksilla n. 5 km päässä sijaitsevaan ostoskeskukseen. Anneli meinas hieman innostua, mutta onneksi sain sen piettyä kurissa ja nuhteessa. Vain yhdet kengät tarttui matkaan 🙂 Tultiin ajoissa hotellille nukkumaan että jaksaa taas huomenna. Toivottavasti sää on parempi kuin tänään sillä nyt oli koko päivän vain n. 7 astetta lämmintä ja oikein pilvistä ja sateista.